Elokuvateatteri Kuvala Uusikaupunki
Kuvalan historia alkaa vuodesta 1923, jolloin vuonna 1854 rakennettu talousrakennus muutettiin elokuvateatterikisi.
Ensimmäinen elokuvanäytös oli 15.1.1924.
Elokuvateatterin nimi oli tuolloin Pallas.
Myöhemmin nimenä olivat myös Suomi ja Bio Revy.
Kuvalaksi teatteri muuttui vuonna 1941, jolloin Siviä Salminen osti sen kokonaan itselleen.
Siviä Salminen veti Kuvalaa vuoteen 1974 saakka, jolloin Raivoset ostivat sen.
Pasi Raivonen veti Kuvalaa 28.2.2005 saakka, jolloin vehmaalainen yritys Kuva-Tähti oy osti sen.
Kuva-Tähti oy pyörittää Kuvalan toimintaa tänäpäivänä.
Tänäpäivänä Kuvala on edelleenkin toiminnassa, nyt digitaalisena ensi-ilta elokuvateatterina, takanaan yli 89-vuotta elokuvia. Kuvala on kiistämättä suuri pala Suomen elokuvahistoriaa! Yksi suomen vanhimmista jatkuvasti toiminnassa olleista elokuvateattereista!
Elokuvateatteri Kauttuan Kuva Eura
Kauttuan Kuvan historia alkaa vuodesta 1954, jolloin Ahlströmin työntekijöiden asuntola muutettiin elokuvateatteriksi. Ja ajan hengen mukaan salista tehtiin iso, erityisesti pitkä: n 21 metriä. Saliin mahtui yli 200 henkilöä. Ja tämän muotoisena teatteri toimi aina vuoteen 2012 saakka, jolloin digtaalitekniikan tulo painosti saliin rakenteellisiin muutoksiin. Pitkä, kapea ja lähes tasaisella lattialla oleva sali ei enää vastannut ajan vaatimuksia ja ilman salin rakenteellisia muutoksia digitaalitekniikan suomat edut jäisi lähes kokonaan hyödyntämättä. Niinpä Kauttuan Kuva remontoitiin kokonaan vuonna 2012. Ja nyt Kauttuan Kuvassa on kaksi tämän päivän normit täyttävää digitaalisalia 3D laitteineen. Samalla Kauttuan Kuvasta tuli Suomen ainut kaksi salinen maaseutu elokuvateatteri.
Kauttuan Kuvan rakennus oli vuoteen 1998 asti Ahlströmin omistuksessa ja maapohjalla oli Euran kunnan. Kuvan toiminnasta vastasi 70-luvun alusta 1998 asti Pasi Raivonen. Vuonna 1998 Kuva-Tähti oy osti Kauttuan Kuvan rakennuksen Ahlströmilta ja liiketoiminnan Raivoselta. Kuva-Tähti oy pyöritti Kuvaa vuoteen 2006 asti, jolloin rakennuksen huono alkoi vaikuttaa toimintaan ja Kuva suljettiin. Ei kuitenkaan pitkäksi aikaa: ainostaan muutamaksi kuukaudeksi, sillä Porilainen Reijo Varpainen vuokrasi Kuvan ja ryhtyi jatkamaan tomintaa. Myös Kuvan rakennuksen huonolle kunnolle saatiin ratkaisu 2009, kun elokuvasäätiö myönsi 80 000 euron kunnostustuen, jonka siivittämänä rakennus remontoitiin , Kuva-Tähti oy:n toimesta. Reijo Varpainen jatkoi Kuvan toimintaa tammikuun 2012 loppuun asti, jolloin Kuvan digitalisointiremontti alkoi. Remontti tehtiin Kuva-Tähti oy:n toimesta ja Kuva-Tähti oy on jatkanut Kuvan toimintaa tästä eteenpäin.
Kauttuan Kuvan remonttihistoriaa
Vuonna 1999: Osa salin istuimista vaihdettiin (110kpl). Istuimet hankittiin käytettyinä Helsingistä, toimintansa lopettaneesta Bio-illusion:sta.
Vuonna 2000: Ulkokuori maalattiin
Vuonna 2009-2010: Koko rakennus remontoitiin:
Uusi ulkoverhous + eristeet, uusi katto, uusi sisäverhous, uudet sähkötyöt, uusi valaistus, uusi ilmalämpöpumppu pohjainen lämmitysjärjestelmä jne.., myös salin penkit vaihdettiin kokonaan, penkit hankittiin käytettyinä elokuvateatteri Kinomasta Hyvinkäältä.
Vuonna 2012: Koko esitystekniikka uusitaan (Digitaaliprojektori, äänilaitteet, 3D teknikka, valkokangas jne...), pitkä sali jaetaan kahdeksi saliksi, tehdään uudet porrastetut katsomot ja uusi konehuone, uudet "tuliterät" penkit ym...
Elokuvateatteri Kuva-Tähti Vehmaa
Kuva-Tähden tarina alkaa 50-luvun alkupuolelta, jolloin vehmaalaisveljekset Tenho, Tauno ja Sulho Lehtonen ostivat Vinkkilästä tontin tarkoituksenaan perustaa autokorjaamo. Poikien suunnitellessa autokorjaamoa heidän äitinsä ehdotti, että tehkää elokuvateatteri. Pojat ottivatkin äidin neuvosta vaarin ja niinpä he joulukuussa 1953 kävelit metsään ja ryhtyivät kaatamaan puita tulevaa elokuvateatteria varten. Talvi sahattiin ja höylättiin ja teatterin rakentaminen käynnistyi keväällä 1954. He eivät tyytyneet mihinkään ”pikkuteatteriin”, vaan rakensivat ison ja komean 312 paikkaisen teatterin. Elokuvateatteri on varsinainen taidonnäyte veljeksiltä, koska he tekivät kaiken itse. Tämänkokoisen teatterin rakentaminen sen ajan työkaluilla ei ole ollut mikään helppo homma, vaan vaati todellista ammattitaitoa ja paljon työtä. Elokuvateatteri on täynnä hienoja yksityiskohtia mm. upeat kattokoristeet ja ainutlaatuinen seinänmaalaus. Lisäksi sali oli akustisesti todella onnistunut, huolimatta tämänpäivän laskentatekniikasta ja materiaaliaalista, saadaan harvoin rakennettua akustisesti yhtä onnistunt sali.
Teatteri valmistui kesällä 1955, ensimmäinen elokuva, Valkonaaman Poika, esitettiin saman vuoden kesäkuussa.
50-luku oli elokuvan kulta-aikaa ja niinpä Kuva-Tähdessä oli näytöksiä lähes päivittäin ja sali oli yleensä tupaten täynnä. Näin jatkui 60-luvun puoliväliin asti, jolloin televisio alkoi yleistyä ja siten häiritä elokuvateattereita ja niin myös Kuva-Tähden näytösmäärät putosivat.
Veljekset kuitenkin pitivät toimintaa yllä aina vuoteen 1990 asti. He rakensivat myös toisen elokuvateatterin Paraisille 1957, joka on lähes kopio Kuva-Tähdestä. Paraisten teatteria he pyörittivät 80-luvun alkupuolelle saakka. Vuonna 1990 Sulho Lehtosen pojat Ari ja Kari ostivat Kuva-Tähden yhdessä ystävänsä Kari Hämäläisen kanssa. Muutaman vuoden kuluttua Ari osti teatterin kokonaan itselleen ja pyöritti sitä aina vuoteen 1994 saakka, jolloin Kuva-Tähti suljettiin. 1995 kesällä Tero ja Asta Vall (silloinen Mäkelä) ostivat teatterin itselleen asunnoksi. Mutta, koska sali ja koneet olivat olemassa, he päättivät kokeilla elokuvien näyttöä. Marraskuussa 1995 he avasivat teatterin uudelleen ja siitä asti Kuva-Tähti on ollut jälleen toiminnassa.
Kuva-Tähti on edelleen lähes alkuperäisasussan kertoen Lehtosen Veljesten mahtavasta rakennustaiteesta ja 50-luvun elokuvan kulta-ajasta. Huolimatta siitä että muutoksia ja peruskorjauksia on vuosien varrella tehty:
60-luvun loppupuolella. vaihdettiin penkit ja uloskäynnit muutettiin peräseinästä sivuseinille. Syynä ulosäyntien muuttamiseen oli uuden leveämmän cinemascope kuva-formaatin tulo ja tästä johtuva valkokankaan leventäminen.
1990 rakennettiin sisävessat.
1995 eteisaula pienennettiin.
1996 uusittiin äänilaitteet.
1999 vaihdettiin kaksi penkkiriviä "nykyaikaisiksi" penkeiksi.
2001 projektorin valonlähde muutettiin hiilipuikosta Xenon-lampuksi ja samana vuonna remontoitiin kioski-tila.
2005 salia pienennettiin peräpäästä 3,5 metriä ja vaihdettiin lisää pehmeitä penkkejä.
2007 Kuva-Tähti sai uuden katon.
2008 salin toinen uloskäynti poistettiin ja tehtiin eteen tasaista lattiaa kahteen tasoon (ruokapöytä paikoiksi ja tanssilattia), rakennetiin keittiö kioskitilaan, valaistus ja äänentoistilaitteet uusittiin, asennettiin ilmalämpöpumppuja.
2009 Kuva-Tähti remontoitiin kokonaan ulkoapäin mm: uusi verhous + eristeet jne, asennettiin lisää ilmalämpöpumppuja.
Vuonna 2011 koko esitystekniikka uusittiin valkokangasta myöden ja tällöin Kuva-Tähdestä tuli nykyaikainen digitaali ensi-ilta elokuvateatteri maustettuna nostalgialla!
Kuva-Tähdelle tuli 56-vuotta täyteen. Toimivana, isona elokuvateatterina 2400 asukkaan kunnassa, se on ainutlaatuinen harvinaisuus (tietääksemme ainut), jonka vehmaalaiset käymällä ahkerasti elokuvissa ovat säilyttäneet. Uskomme ja toivomme, että näin tulee olemaan myös tulevaisuudessa!
Seuraavaksi Matti Jalavan kertomus Kuva-Tähdestä
(Juttu julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 11.9.1990)
35 vuotta sitten Kuva-Tähti
oli tärkeä parannus
Vehmaan museoviikkoon liittyvät kirjoitukset lehdessämme 4. ja 8.9.1990 ovat saaneet uusikaupunkilaisen talousjohtajan Matti Jalavan muistelemaan Kuva-Tähden tuloa Vinkkilään. Jalava oli tuolloin 16-vuotias vehmaalaisnuori. Sen ikäiset olivat ahkeria elokuvissa kävijöitä.
- Kyllä Kuva Tähden tuloa odotettiin. Valmistuminen taisi olla vähän aikataulusta jäljessä, kun olen taskualmanakkaan kirjoittanut, vapun päivän kohdalle "Vinkkilän leffassa pitäisi olla ensi-ilta". Myöhemmin siihen on lisätty, ettei ollutkaan.
Nuoret kävivät silloin ahkerasti elokuvissa. Ennen Kuva Tähteä käytiin Kirkonkylässä Vehmaan Elokuvissa eli Seuralassa. Sehän ei ollut varsinainen elokuvateatteri. Se taas merkitsi mm. yhtä esityskonetta ja siitä johtuen väliaikoja aina filmikelan vaihdon ajaksi.
Olen 1950-luvulla merkinnyt vihkoon muistiin elokuvissa käyntejä. En ole varma, onko tuo yli 35 vuoden takainen vihkoni täydellinen. Sen mukaan esim. v. 1953 kävin elokuvissa 16 kertaa. Seuraavana vuonna 188 kertaa ja Kuva Tähden aloittamisvuonna 1955 syyskuun puoleen väliin mennessä jo lähes 30 kertaa. Jostakin syystä nuo 16-vuotiaana tehdyt muistiinpanot loppuvat siihen.
Taskualmanakka kertoo torstaina 16.6.1955 "Vinkkilän Kuva Tähdessä ensi-ilta, Valkonaaman poika". Vihkoni taas sanoo, että kuva oli "mukava ja jännä". Siihen aikaan tarvittiin vielä veronalennuskuvia ns. lisäkuvina. Ensi-illassa oli ollut lisänä Kadetista upseeriksi. Pääsylippu oli maksanut 100 silloista vanhaa markkaa.
Vehmaan Elokuvissa Seuralassa lippu näyttää olleen 10 markkaa halvempi. Turussa käydessäni olen silloin tällöin käynyt myös ns. Non Stopissa. Lippu Rialtoon tai Kalevaan on maksanut 60 mk. Non Stopissahan näytettiin tauotta noin tunnin ohjelmaa, jossa oli piirrettyjä filmejä, uutis- ja urheilukatsauksia yms.
Uudessa Kuva Tähdessä oli takana myös yksi kalliimpi rivi, "aitio". Se taisi olla nuorten parien suosiossa: takana kun ei ollut katselijoita!
Valkonaaman pojan, jälkeen seuraavia katsomiani kuvia kesällä 1955 olivat mm. Viidakon paholainen, Sataman vanki, Laskuvarjomonnit ja Toiveitten tie. Elokuussa olin vielä käynyt Vehmaan Elokuvissakin katsomassa kuvaa Tarzan vaarassa. Ja lisäkuvana oli silloin Gregory Peck Suomessa.
Kuva-Tähden avauskuukauden elokuvissa käyntini lienee vähän häirinnyt kesäkuun alussa alkanut rippikoulu. Juhannukseen ajoittuneen konfirmaation jälkeisenä päivänä olin katsomassa Kukonlaulusta kukonlauluun.
Meille, jotka nuorina kävimme uudessa Kuva-Tähdessä, se on jäänyt muistoihin miellyttävänä paikkana. Kuinka paljon se sitten johtuu muusta kuin varsinaisesta elokuvasta? Nuorten elokuvissa käyntihän oli ainakin siihen aikaan paljon muutakin kuin elokuvien katsomista. Se oli muitten nuorten tapaamista. Moni meistä taisi "elokuvista"
löytää elämänkumppaninsa.
Polkupyörä oli useimpien kulkuneuvo. Pyörillä käytiin Lokalahdeltakin Vinkkilässä elokuvissa. Moottoripyörät ja osittain autotkin olivat varttuneemman nuorison kulkuvälineinä. Myös Taivassalosta käytiin jonkin verran Vinkkilässä elokuvissa. Mynämäessä oli omat elokuvat, eikä sieltä suunnalta niinkään taidettu
Kuva-Tähdessä käydä.
