Siirry sisältöön
Historiaa
[]

Elokuvateatteri Kuvala Uusikaupunki

Kuvalan historia alkaa vuodesta 1923, jolloin vuonna 1854 rakennettu talousrakennus muutettiin elokuvateatterikisi.

Ensimmäinen elokuvanäytös oli 15.1.1924.
Elokuvateatterin nimi oli tuolloin Pallas.
Myöhemmin nimenä olivat myös Suomi ja Bio Revy.

Kuvalaksi teatteri muuttui vuonna 1941, jolloin Siviä Salminen osti sen kokonaan itselleen.
Siviä Salminen veti Kuvalaa vuoteen 1974 saakka, jolloin Raivoset ostivat sen.

Pasi Raivonen veti Kuvalaa 28.2.2005 saakka, jolloin vehmaalainen yritys Kuva-Tähti oy osti sen.
Kuva-Tähti oy pyörittää Kuvalan toimintaa tänäpäivänä.

Tänäpäivänä Kuvala on edelleenkin toiminnassa, nyt digitaalisena ensi-ilta elokuvateatterina, takanaan 100-vuotta elokuvia. Kuvala on kiistämättä suuri pala Suomen elokuvahistoriaa! Yksi suomen vanhimmista jatkuvasti toiminnassa olleista elokuvateattereista!

 Suomen Elokuvasäätiö on tukenut Kuvalan laitehankintoja ja kunnostusta.

Mari Jalavan esitelmä Kuvala 100-vuotta Juhlanäytöksessä

Uudessakaupungissa nähtiin ensimmäisen kerran eläviä kuvia tiettävästi maaliskuussa 1907 eli 117 vuotta sitten. Raittiusseura Kasvi oli hankkinut elokuvakoneet ja esitti omassa talossaan eläviä kuvia, kuten siihen aikaan sanottiin.
Paikallislehti Uudenkaupungin Sanomat raportoi ensimmäisen näytöksen jälkeen näin: Ensi ilta oli eilen ja onnistuttiinkin esityksissä koko lailla. Ohjelmassa on värillisiäkin kuvia, jotka esitettäessä näyttävät kovin hauskoilta. Teatterissa annetaan esityksiä kolmasti viikossa ja joka viikko on uusi ohjelma. Eilen illalla esitettiin Kapina venäläisellä sotalaivalla, Sukeltaja toimimassa meren pohjassa, Koira rottia takaa ajamassa sekä Erästä herrasmiestä kohdannut kokonainen sarja onnettomuuksia.
Ensimmäinen varsinainen elokuvateatteri KINO avattiin 101 vuotta sitten, vuonna 1923 osoitteessa Sepänkatu 6 (Nykyinen Kauri-Sali). Ensimmäisenä elokuvana siellä esitettiin Merimiehen heila –niminen elokuva. Paikkoja tässä teatterissa oli 140, Kino lopetti toimintansa 1929. Viiden vuoden ajan kaupungissa oli toiminut kaksi elokuvateatteria, sillä tämän Kuvala-elokuvateatterin edeltäjä perustettiin 1924, satavuotta sitten siis.
Tämä rakennus, jossa nyt olemme, oli valmistunut, kun suuri kaupunkipalo oli tuhonnut tämänkin tontin rakennukset kesällä 1846. Tontilta paloi silloin uusikaupunkilaisen vaikuttajanaisen, laivanvarustajan, leskirouva Maria Lindrothin koti. Hän kuitenkin rakennutti samalle paikalle palon jälkeen uuden asuintalon piharakennuksineen. Tämä rakennus on siis ollut tuon Lindrothin tontin ulko- ja talousrakennus.
Tammikuussa 1924 Sepänkadun teatteri Kino sai kilpailijan, kun tähän ulkorakennukseen oli kunnostettu elokuvateatteri. Lakitieteen ylioppilas Nikolai Saarnio antoi omistamalleen elokuvateatterille nimeksi Pallas. Kapeaan ja pitkään teatterisaliin mahtui tuolloin 187 asiakasta, nyt istumapaikkoja on yli sata vähemmän, 71. Valkokankaan ja penkkirivistön välissä oli tila soittajille, jotka säestivät tuohon aikaan vielä esitettyjä mykkäelokuvia. Ensimmäisenä elokuvana 15.1.1924 Pallaksessa esitettiin historiallinen elokuva Englannin kuningatar Elisabeth ja Essexin kreivi.
Yksi tässä elokuvateatterissa säestänyt muusikko oli muuten Usko Hurmerinta, jonka tunnemme ehkä parhaiten sanoittaja- ja säveltäjämestari Usko Kemppinä. Hän asui Uudessakaupungissa nuoruusiässä, 14-vuotiaasta parikymmpiseksi. Juuri täällä hän kiinnostui musiikista, hänen soittimenaan oli viulu. Hänen muistelmansa mukaan hän oli hetken elokuvateatterissa säestämässä viululla yhdessä pianoa soittavan luokkatoverinsa kanssa. Kemppi on todennut, että ”siitä se ura sitten alkoi”.
Uudenkaupungin Sanomat raportoi tammikuussa 1924: ”Ensi viikolla avataan yleisölle uusi elävienkuvainteatteri Alisenkadun 16:ssa nimeltä Pallas, jonka omistaa uusikaupunkilainen yhtymä. Teatterin pinta-ala tulee olemaan 120 neliötä, salin pituus nimittäin on 20 m ja leveys 6 m. Teatteriin mahtuu kaikkiaan 187 henkilöä. Koneet ovat ensiluokkaiset ja on ne paikoilleen asettanut sama helsinkiläinen toimisto kuin Kinon koneetkin. Näytäntöjen aikana tullaan esittämään viulun- ja pianonsoittoa, jota on hankittu Suomen Musikeriliiton välityksellä Helsingistä”… Lopuksi todetaan, että ”Hyvää jalostavaa filmitaidetta, se on teatterin tunnus”.
Pallas ehti toimia vain noin vuoden ajan tuolla nimellä. Uusi omistaja Gustaf Stenroos muutti joulukuussa 1924 elokuvateatterin nimeksi Astra. Parin vuoden kuluttua, vuonna 1926 omistajaksi tuli hetkeksi Eino Barck ja hänkin halusi muuttaa teatterin nimen, nyt elokuvia katsottiin Suomi-nimisessä teatterissa. Stenroos kuitenkin palasi elokuvateatterin omistajaksi melko pian ja omisti Suomi-teatterin vuoteen 1933 saakka. Ennen tätä, syyskuussa 1932 oli teatterissa nähty ja kuultu ensimmäinen äänielokuva. Vuonna 1933 Gustaf Stenroos myi elokuvateatterin uusikaupunkilaiselle Erkki Laaksoselle, joka luonnollisesti halusi jälleen vaihtaa teatterin nimeä, nyt siitä tuli Bio Revy. Jo seuraavana vuonna omistaja vaihtui jälleen, nyt omistajaksi tulivat Paavo Varjo ja Väinö Kantelo. Myöhemmin Varjon tilalle osakkaaksi tuli elokuvateatterissa jo työskennellyt ja tontin kiinteistössä asunut Erkki Salminen.
Tuossa 1930-40-lukujen aikana tämän elokuvateatterin, eli Bio Revyn toimialaan kuuluivat myös elokuvakiertueet. Omalla kuorma-autolla kierrettiin niin Vakka-Suomessa, Satakunnassa kuin kauempanakin eri seurojentaloilla esittämässä eläviä kuvia. Erkki Salmisen kuoltua vuonna 1940 hänen vaimonsa Siviä Salminen tuli yhtiön osakkaaksi ja melko pian hänestä tuli elokuvateatterin ainoa omistaja. Siviä Salminen nimesi teatterin vuonna 1941 Kuvalaksi. Kuvala-nimisenä tämä elokuvateatteri on siis ollut jo yli 80 vuotta. Siviä Salminen hankki myöhemmin myös teatterikiinteistön omistukseensa, aikaisemmat omistajat olivat toimineet vuokrakiinteistössä. Nyt hänen kannatti myös tehdä uudistus- ja kunnostustöitä omistamassaan kiinteistössä.
1950-luvulla mm. asennetaan uusi valkokangas ja uudet punaiset esirippuverhot.
Koneenkäyttäjillä ja lipuntarkastajilla, paikannäyttäjillä oli päällään pikkutakit ja kravatit ja Kuvala-tekstein varustetut lakit. Ajan mukainen neon-kyltti oven yläpuolelle hankittiin lähes 70 vuotta sitten, vuonna 1955 –miten hienoa, jos kyltissä vieläkin palaisivat valot!
1950-luvulla Kuvalassa esitettiin myös yönäytöksiä, jotka alkoivat iltayhdeltätoista. Elokuviksi valikoituvat joko vähän rohkeammat tai jännittävämmät elokuvat. Sitten tuli televisioiden aika, kävijämäärät vähenevät elokuvateattereissa vuosi vuodelta 1960-luvun kuluessa. Kuvala kuitenkin säilyy ja on säilynyt myös muut lähivuosikymmenten muutokset.
Siviä Salminen omisti Kuvalan vuoteen 1974 saakka, jolloin omistajaksi tuli turkulainen Pasi Raivonen. Pasi Raivonen totesi jossain haastattelussa, että kaikkein vaikeimmat ajat hänen omistajaurallaan olivat vuodet 1986-87. Tämä taisi olla sitä videovuokraamoiden kukoistusaikaa. Pasi Raivonen omisti Kuvalan kuitenkin yli kolmekymmentä vuotta, vuoteen 2005 saakka.
Me monet uusikaupunkilaiset elimme lapsuuttamme ja nuoruuttamme luullen, että elokuvateatterin yleisnimitys on ”kuvala” muuallakin, koska muusta emme tienneet. Tästä asiasta olen kuullut monia muistoja, kun esimerkiksi armeijakaverit eivät ymmärtäneet Turussa iltalomalle lähtevää uusikaupunkilaisnuorukaista, joka sanoi lähtevänsä kuvalaan. Me myös muistamme 1970-80-luvuilta ne musiikkikasetit, jotka täällä soivat ennen elokuvia. Tai ne kuviolliset hienot verhot esiripun edessä. Lukemattomat kunnioittavat muistot uusikaupunkilaisilla on myös Mikosta, ”Kuvalan Mikosta”, kuten häntä kutsuttiin, tai kutsutaan. Ystävällisestä, kohteliaasta koppalakkisesta lipuntarkastajasta, joka huolehti myös salin järjestyksestä jämäkästi mutta ystävällisesti. Kiitti – Mikko.
Viimeiset vuosikymmenet Kuvalan on omistanut Kuva-Tähti eli Tero Vall, joka on myös hienosti pyörittänyt monista vaikeista ajanjaksoista huolimatta Kuvalan toimintaa jo pari vuosikymmentä.
Toistakymmentä vuotta sitten, vuonna 2011, Kuvalan koko esityskalusto uusittiin ja tämä sali ja aula remontoitiin. Istuimet uusittiin ja lisättiin lämpöeristystä, samalla salin paikkaluku laski 71:een, jolloin mukavuus lisääntyi.
Mikä sitten on Suomen vanhin elokuvateatteri? Siihen ei taida olla yksiselitteistä vastausta. Helsinkiläinen elokuvateatteri Maxim kutsuu itseään vanhimmaksi, mutta se ei toimi enää samassa rakennuksessa, vaikkakin samassa osoitteessa, kuin aloittaessaan 1909. Forssassa toimii elokuvateatteri vuonna 1906 elokuvateatteriksi rakennetussa rakennuksessa, mutta sen historiassa on vuosikymmenten tauko. Riihimäellä on vuonna 1917 elokuvateatteriksi rakennettu Kino Sampo, jossa esitetään yhdistyksen toimesta elokuvia, muttei säännöllisesti. Tammisaaren Bio Forum lienee Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva, samassa rakennuksessa säännöllistä toimintaa harjoittava elokuvateatteri. Elokuvia katsellaan yhä elokuvateatteriksi vuonna 1912 valmistuneessa rakennuksessa. Onko Kuvala siis toiseksi vanhin samassa rakennuksessa yhä toimiva teatteri? Joka tapauksessa Uudenkaupungin todellinen helmi, elokuvateatteri Kuvala on yksi Suomen vanhimpia yhä toimivia elokuvateattereita sadan vuoden iällään ja kaiken lisäksi rakennus, jossa elokuvateatteri toimii on jo ainakin yli 160 vuotta vanha, siihen ei näistä edellä mainituista mikään muu yllä.
Kiitos Terolle ja onnea Kuvalalle ja mukavaa elokuvailtapäivää!

Elokuvateatteri Kauttuan Kuva Eura
 
Kauttuan Kuvan historia alkaa vuodesta 1954, jolloin Ahlströmin työntekijöiden asuntola muutettiin elokuvateatteriksi. Ja ajan hengen mukaan salista tehtiin iso, erityisesti pitkä: n 21 metriä. Saliin mahtui yli 200 henkilöä. Ja tämän muotoisena teatteri toimi aina vuoteen 2012 saakka, jolloin digtaalitekniikan tulo painosti saliin rakenteellisiin muutoksiin. Pitkä, kapea ja lähes tasaisella lattialla oleva sali ei enää vastannut ajan vaatimuksia  ja ilman salin rakenteellisia muutoksia digitaalitekniikan suomat edut jäisi lähes kokonaan hyödyntämättä. Niinpä Kauttuan Kuva remontoitiin kokonaan vuonna 2012. Ja nyt Kauttuan Kuvassa on kaksi tämän päivän normit täyttävää digitaalisalia 3D laitteineen. Samalla Kauttuan Kuvasta tuli Suomen ainut kaksi salinen maaseutu elokuvateatteri.
 
Kauttuan Kuvan rakennus oli vuoteen 1998 asti Ahlströmin omistuksessa ja maapohjalla oli Euran kunnan. Kuvan toiminnasta vastasi 70-luvun alusta 1998 asti Pasi Raivonen. Vuonna 1998 Kuva-Tähti oy osti Kauttuan Kuvan rakennuksen Ahlströmilta ja liiketoiminnan Raivoselta. Kuva-Tähti oy pyöritti Kuvaa vuoteen 2006 asti, jolloin rakennuksen huono alkoi vaikuttaa toimintaan ja Kuva suljettiin. Ei kuitenkaan pitkäksi aikaa: ainostaan muutamaksi kuukaudeksi, sillä Porilainen Reijo Varpainen vuokrasi Kuvan ja ryhtyi jatkamaan tomintaa. Myös Kuvan rakennuksen huonolle kunnolle saatiin ratkaisu 2009, kun elokuvasäätiö myönsi 80 000 euron kunnostustuen, jonka siivittämänä rakennus remontoitiin , Kuva-Tähti oy:n toimesta. Reijo Varpainen jatkoi Kuvan toimintaa tammikuun 2012 loppuun asti, jolloin Kuvan digitalisointiremontti alkoi. Remontti tehtiin Kuva-Tähti oy:n toimesta ja Kuva-Tähti oy on jatkanut Kuvan toimintaa tästä eteenpäin. 
 
Kauttuan Kuvan remonttihistoriaa
 
Vuonna 1999: Osa salin istuimista vaihdettiin (110kpl). Istuimet hankittiin käytettyinä Helsingistä, toimintansa lopettaneesta Bio-illusion:sta.
 
Vuonna 2000: Ulkokuori maalattiin
 
Vuonna 2009-2010: Koko rakennus remontoitiin:
Uusi ulkoverhous + eristeet, uusi katto, uusi sisäverhous, uudet sähkötyöt, uusi valaistus, uusi ilmalämpöpumppu pohjainen lämmitysjärjestelmä jne.., myös salin penkit vaihdettiin kokonaan, penkit hankittiin käytettyinä elokuvateatteri Kinomasta Hyvinkäältä.
 
Vuonna 2012: Koko esitystekniikka uusitaan (Digitaaliprojektori, äänilaitteet, 3D teknikka, valkokangas jne...), pitkä sali jaetaan kahdeksi saliksi, tehdään uudet porrastetut katsomot ja uusi konehuone, uudet "tuliterät" penkit ym...

Vuonna 2023 Kauttuan Kuvan katolle asennettiin aurinkovoimala, joka tuottaa vuosittain saman määrän energiaa, minkä Kauttuan Kuva kokonaisuudessaan kuluttaa (sisältäen kaiken, myös lämmityksen).

Suomen Elokuvasäätiö on tukenut Kauttuan Kuvan laitehankintoja ja kunnostusta.

Elokuvateatteri Kuva-Tähti Vehmaa

Kuva-Tähden tarina alkaa 50-luvun alkupuolelta, jolloin vehmaalaisveljekset Tenho, Tauno ja Sulho Lehtonen ostivat Vinkkilästä tontin tarkoituksenaan perustaa autokorjaamo. Poikien suunnitellessa autokorjaamoa heidän äitinsä ehdotti, että tehkää elokuvateatteri. Pojat ottivatkin äidin neuvosta vaarin ja niinpä he joulukuussa 1953 kävelit metsään ja ryhtyivät kaatamaan puita tulevaa elokuvateatteria varten. Talvi sahattiin ja höylättiin ja teatterin rakentaminen käynnistyi keväällä 1954. He eivät tyytyneet mihinkään ”pikkuteatteriin”, vaan rakensivat ison ja komean 312 paikkaisen teatterin. Elokuvateatteri on varsinainen taidonnäyte veljeksiltä, koska he tekivät kaiken itse. Tämänkokoisen teatterin rakentaminen sen ajan työkaluilla ei ole ollut mikään helppo homma, vaan vaati todellista ammattitaitoa ja paljon työtä. Elokuvateatteri on täynnä hienoja yksityiskohtia mm. upeat kattokoristeet ja ainutlaatuinen seinänmaalaus. Lisäksi sali oli akustisesti todella onnistunut, huolimatta tämänpäivän laskentatekniikasta ja materiaaliaalista, saadaan harvoin rakennettua akustisesti yhtä onnistunt sali.

Teatteri valmistui kesällä 1955, ensimmäinen elokuva, Valkonaaman Poika, esitettiin saman vuoden kesäkuussa.

50-luku oli elokuvan kulta-aikaa ja niinpä Kuva-Tähdessä oli näytöksiä lähes päivittäin ja sali oli yleensä tupaten täynnä. Näin jatkui 60-luvun puoliväliin asti, jolloin televisio alkoi yleistyä ja siten häiritä elokuvateattereita ja niin myös Kuva-Tähden näytösmäärät putosivat.

Veljekset kuitenkin pitivät toimintaa yllä aina vuoteen 1990 asti. He rakensivat myös toisen elokuvateatterin Paraisille 1957, joka on lähes kopio Kuva-Tähdestä. Paraisten teatteria he pyörittivät 80-luvun alkupuolelle saakka. Vuonna 1990 Sulho Lehtosen pojat Ari ja Kari ostivat Kuva-Tähden yhdessä ystävänsä Kari Hämäläisen kanssa. Muutaman vuoden kuluttua Ari osti teatterin kokonaan itselleen ja pyöritti sitä aina vuoteen 1994 saakka, jolloin Kuva-Tähti suljettiin. 1995 kesällä Tero ja Asta Vall (silloinen Mäkelä) ostivat teatterin itselleen asunnoksi. Mutta, koska sali ja koneet olivat olemassa, he päättivät kokeilla elokuvien näyttöä. Marraskuussa 1995 he avasivat teatterin uudelleen ja siitä asti Kuva-Tähti on ollut jälleen toiminnassa.

Kuva-Tähti on edelleen lähes alkuperäisasussan kertoen Lehtosen Veljesten mahtavasta rakennustaiteesta ja 50-luvun elokuvan kulta-ajasta. Huolimatta siitä että muutoksia ja peruskorjauksia on vuosien varrella tehty:

60-luvun loppupuolella. vaihdettiin penkit ja uloskäynnit muutettiin peräseinästä sivuseinille. Syynä ulosäyntien muuttamiseen oli uuden leveämmän cinemascope kuva-formaatin tulo ja tästä johtuva valkokankaan leventäminen.
1990 rakennettiin sisävessat.
1995 eteisaula pienennettiin.
1996 uusittiin äänilaitteet.
1999 vaihdettiin kaksi penkkiriviä "nykyaikaisiksi" penkeiksi.
2001 projektorin valonlähde muutettiin hiilipuikosta Xenon-lampuksi ja samana vuonna remontoitiin kioski-tila.
2005 salia pienennettiin peräpäästä 3,5 metriä ja vaihdettiin lisää pehmeitä penkkejä.
2007 Kuva-Tähti sai uuden katon.
2008 salin toinen uloskäynti poistettiin ja tehtiin eteen tasaista lattiaa kahteen tasoon (ruokapöytä paikoiksi ja tanssilattia), rakennetiin keittiö kioskitilaan, valaistus ja äänentoistilaitteet uusittiin, asennettiin ilmalämpöpumppuja.
2009 Kuva-Tähti remontoitiin kokonaan ulkoapäin mm: uusi verhous + eristeet jne, asennettiin lisää ilmalämpöpumppuja.
Vuonna 2011 koko esitystekniikka uusittiin valkokangasta myöden ja tällöin Kuva-Tähdestä tuli nykyaikainen digitaali ensi-ilta elokuvateatteri maustettuna nostalgialla, joka toimi vuoteen 2021 asti.
Kuva-Tähden elokuvateatteri toimnta loppui vuoden 2021 lopussa.

Seuraavaksi Matti Jalavan kertomus Kuva-Tähdestä

(Juttu julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 11.9.1990)

35 vuotta sitten Kuva-Tähti

oli tärkeä parannus
Vehmaan museoviikkoon liittyvät kirjoitukset lehdessämme 4. ja 8.9.1990 ovat saaneet uusikaupunkilaisen talousjohtajan Matti Jalavan muistelemaan Kuva-Tähden tuloa Vinkkilään. Jalava oli tuolloin 16-vuotias vehmaalaisnuori. Sen ikäiset olivat ahkeria elokuvissa kävijöitä.

- Kyllä Kuva Tähden tuloa odotettiin. Valmistuminen taisi olla vähän aikataulusta jäljessä, kun olen taskualmanakkaan kirjoittanut, vapun päivän kohdalle "Vinkkilän leffassa pitäisi olla ensi-ilta". Myöhemmin siihen on lisätty, ettei ollutkaan.

Nuoret kävivät silloin ahkerasti elokuvissa. Ennen Kuva Tähteä käytiin Kirkonkylässä Vehmaan Elokuvissa eli Seuralassa. Sehän ei ollut varsinainen elokuvateatteri. Se taas merkitsi mm. yhtä esityskonetta ja siitä johtuen väliaikoja aina filmikelan vaihdon ajaksi.

Olen 1950-luvulla merkinnyt vihkoon muistiin elokuvissa käyntejä. En ole varma, onko tuo yli 35 vuoden takainen vihkoni täydellinen. Sen mukaan esim. v. 1953 kävin elokuvissa 16 kertaa. Seuraavana vuonna 188 kertaa ja Kuva Tähden aloittamisvuonna 1955 syyskuun puoleen väliin mennessä jo lähes 30 kertaa. Jostakin syystä nuo 16-vuotiaana tehdyt muistiinpanot loppuvat siihen.

Taskualmanakka kertoo torstaina 16.6.1955 "Vinkkilän Kuva Tähdessä ensi-ilta, Valkonaaman poika". Vihkoni taas sanoo, että kuva oli "mukava ja jännä". Siihen aikaan tarvittiin vielä veronalennuskuvia ns. lisäkuvina. Ensi-illassa oli ollut lisänä Kadetista upseeriksi. Pääsylippu oli maksanut 100 silloista vanhaa markkaa.

Vehmaan Elokuvissa Seuralassa lippu näyttää olleen 10 markkaa halvempi. Turussa käydessäni olen silloin tällöin käynyt myös ns. Non Stopissa. Lippu Rialtoon tai Kalevaan on maksanut 60 mk. Non Stopissahan näytettiin tauotta noin tunnin ohjelmaa, jossa oli piirrettyjä filmejä, uutis- ja urheilukatsauksia yms.

Uudessa Kuva Tähdessä oli takana myös yksi kalliimpi rivi, "aitio". Se taisi olla nuorten parien suosiossa: takana kun ei ollut katselijoita!

Valkonaaman pojan, jälkeen seuraavia katsomiani kuvia kesällä 1955 olivat mm. Viidakon paholainen, Sataman vanki, Laskuvarjomonnit ja Toiveitten tie. Elokuussa olin vielä käynyt Vehmaan Elokuvissakin katsomassa kuvaa Tarzan vaarassa. Ja lisäkuvana oli silloin Gregory Peck Suomessa.

Kuva-Tähden avauskuukauden elokuvissa käyntini lienee vähän häirinnyt kesäkuun alussa alkanut rippikoulu. Juhannukseen ajoittuneen konfirmaation jälkeisenä päivänä olin katsomassa Kukonlaulusta kukonlauluun.

Meille, jotka nuorina kävimme uudessa Kuva-Tähdessä, se on jäänyt muistoihin miellyttävänä paikkana. Kuinka paljon se sitten johtuu muusta kuin varsinaisesta elokuvasta? Nuorten elokuvissa käyntihän oli ainakin siihen aikaan paljon muutakin kuin elokuvien katsomista. Se oli muitten nuorten tapaamista. Moni meistä taisi "elokuvista"
löytää elämänkumppaninsa.

Polkupyörä oli useimpien kulkuneuvo. Pyörillä käytiin Lokalahdeltakin Vinkkilässä elokuvissa. Moottoripyörät ja osittain autotkin olivat varttuneemman nuorison kulkuvälineinä. Myös Taivassalosta käytiin jonkin verran Vinkkilässä elokuvissa. Mynämäessä oli omat elokuvat, eikä sieltä suunnalta niinkään taidettu
Kuva-Tähdessä käydä.